Puheen moniaistisuus – kielen ja äännetietoisuuden kehittäminen

Ympäristön havaitseminen on yleensä moniaistista (multisensorista). Ympärillämme olevat asiat on nähtävissä ja kuultavissa sekä usein myös tunnusteltavissa. Useiden aistien kautta saadun tiedon yhdistäminen parantaa havaitsemista ja tunnistamista, koska eri aistit antavat lisätietoa ja vahvistavat havaintoa.

Näin on myös puheen ja äänteiden havaitsemisessa. Usein kuulon avulla vaikeasti tunnistettavat puheen piirteet ovat helposti tunnistettavissa nähdystä puheesta, jolloin puheen kokonaistunnistus on helpompaa. Jos kuulemisessa tai näkemisessä on häiriötä, toinen aisti voi täydentää heikentynyttä havaintoa.

Huulioluku lisääntyy luonnollisesti vaikeissa kuunteluolosuhteissa, esimerkiksi melussa, sekä tilanteissa, joissa kuuleminen tai puheen ymmärtäminen on muuten vaikeaa, esimerkiksi puhe on hiljaista tai vaikeatajuista tai siinä on vieras korostus.

Vaikka puheen näkeminen korostuu heikoissa kuunteluolosuhteissa, näkeminen on tärkeää ja oleellista myös silloin, kun kuuntelemisessa ei ole häiriöitä. Ymmärtäminen on helpompaa, kun kuulijalla on mahdollisuus sekä kuulla puhe että nähdä puhujan kasvot. Näkeminen ei ainoastaan täydennä tai tue kuultua, vaan nähty ja kuultu on yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Puheen havaitseminen on sekä kuulemista että näkemistä (audiovisuaalista). Viime aikaiset tutkimukset ovat todenneet, että audiovisuaalinen puheen havaitseminen on tärkeää pikkulasten puheen ja kielenkehityksessä. He opettelevat äänteitä, sanoja ja kieltä kasvojen liikkeitä ja ilmeitä tarkastellen.

        

 

Puheen näkeminen tukee äännetietoisuutta ja oppimista kaikilla oppilailla

Puheen näkemistä korostetaan erityisesti kuulovammaisilla. On todettu, että puheen havaitseminen on tarkempaa, jos puhetta sekä nähdään että kuullaan kuin että jos puhetta joko vain kuunnellaan tai pelkästään luetaan huulilta. Näissä tutkimuksissa kaikki kuulovammaiset kuulemisen asteesta riippumatta hyötyivät visuaalisesta vihjeestä.

Puheen näkeminen tukee myös kielihäiriöisten lasten kielen oppimista ja puheen havaitsemista. Viime aikaisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että kielihäiriöisillä oppilailla, joilla on usein kuullun puheen havaitsemisen vaikeutta, on myös vaikeutta havaita visuaalista puhetta ja heillä on heikot huuliolukutaidot.

Hyvät huuliolukutaidot tukevat yksittäisten äänteiden havaitsemista ja puheen ymmärtämistä. Tarkkaa äänteiden erottelua ja tunnistamista tarvitaan lukemisvalmiuksien ja – taitojen harjaannuttamisen lisäksi myös äännevirheiden korjaamiseksi.

Myös vieraan kielen ymmärtäminen on helpompaa, jos puheen voi myös nähdä. On huomattu, että monikielisillä, toista kieltä opiskelevilla erilaisen äännejärjestelmän oppimista helpottaa, kun harjoitellaan myös miltä puhe näyttää.

 

Puheen näkyvien piirteiden ja äännetietoisuuden harjoittaminen on tärkeää

• Säännöllinen huulioluvun harjoittaminen tukee kielen ja puheen havaitsemista ja ymmärtämistä. Kuuleminen ja näkeminen täydentävät toisiaan, ja puheen kokonaistunnistus paranee ja kuullun puheen käsittely nopeutuu.
• Jos puhe on epätarkkaa, huuliolukuharjoitukset auttavat tiedostamaan ääntämistä ja puhetta aiempaa paremmin. Puhe voi näin tarkentua.
• Huulioluku tukee kielen kehitystä ja kielellistä tietoisuutta, ja tieto kielestä tukee puolestaan huuliolukua.
• Sujuvan lukutaidon ja hyvien huuliolukutaitojen välillä on huomattu olevan yhteys.
• Vaikka huulioluku on luonnollista ja automaattista jo pikkulapsilla, sujuvaan huuliolukuun tarvitaan paljon harjoittelua ja myös kokemuksia huulilta lukemisesta.  Myös parhaimmiksi huulilta lukijoiksi todetut kuuroutuneet, jotka ovat oppineet puhutun kielen ennen kuulon menettämistä, ovat joutuneet opettelemaan huuliolukua määrätietoisesti.

Huulioluvusta voi lukea enemmän sivulta Puheen näkyvien piirteiden havaitseminen (huulioluku).

 

Teksti: Auli Meronen

 

Materiaaleja huulioluvun harjoitteluun

Sanat huulilla – huuliokuvasto

Huuliokuvasto on neliosainen materiaalipaketti, joka on tarkoitettu huulioluvun, puheen ja äännetietoisuuden harjoittamisen tueksi. Vinkkivihkoon on koottu huulioluvun opetuksessa huomioitavia asioita ja harjoitusvihjeitä. Taulukuvissa (A4) on huuliokuvat kaikista suomenkielen äänteistä. Tehtävävihko sisältää huuliokuvia ja ääntämisohjeita. Pienten huuliokuva- ja sormiaakkoskorttien avulla huuliolukua voi harjoitella leikkien ja pelaten.

Hinta 190 € (sis. alv 24 %) ISBN 952-5338-29-0
Tutustu tuotteeseen Valteri-Puodissa


 

Sanat huulilla 2 – huulioluvun harjoituksia

sisältää tulostettavaa materiaalia, josta voi koota huuliolukukirjan. Materiaalia voi käyttää huonokuuloisten ja sisäkorvaistutetta käyttävien sekä kielihäiriöisten nuorten ja aikuisten huuliolukutaitojen harjaannuttamisessa. Lisäksi sitä voidaan hyödyntää suomea toisena kielenä opiskelevien opetuksessa.

DVD-levyllä on äännepari- ja asiointi- harjoituksia sekä puhekielen harjoituksia. Äännepariharjoituksissa on keskenään helposti sekaantuvia äänteitä, joita harjoitellaan sanoissa ja lauseissa. Asiointiharjoitusten tavoitteena on tukea selviytymistä arjen eri asiointitilanteissa.

Lisäksi mukana on puhekielen harjoituksia. Päivittäisissä tilanteissa puhutaan harvoin selkeää yleiskieltä. Siksi on tärkeää harjoitella tunnistamaan myös puhekieltä.

Materiaali soveltuu erityisesti ryhmäopetukseen, mutta sitä on mahdollista käyttää myös yksilöopetuksessa.

Hinta 49 € (sis. alv 24 %) ISBN 978-952-5338-00-3
Tutustu tuotteeseen Valteri-Puodissa

 

Tekstissä käytetyt lähteet

Ahonen, T., Määttä, S., Meronen, A. & Lyytinen, P. 2014. Kielenkehityksen vaikeudet.  Teoksessa Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Toim. Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R. 72-103.

Bergeson, T. R., Pisoni, D. B., & Davis, R. A. O. 2005. Development of audiovisual comprehension skills in prelingually deaf children with cochlear implants. Ear & Hearing 26(2), 149-164.

Campbell, R. 2008. The processing of audio-visual speech: empirical and neural bases. Philosophical Transactions of the Royal Society B, 363, 1001–1010.

Ellis, T., MacSweeney, M.,  Dodd, B. & Campbell, R. 2001. TAS: A new test of adult speechreading – deaf people really can be better speechreaders. Teoksessa Proceedings of International Conference on Auditory-Visual Speech Processing. Aalborg, Denmark., 13-17.

Geers, A., Brenner, C., & Davidson, L. 2003. Factors associated with development of speech perception skills in children implanted by age five. Ear and Hearing 24, 24S-35S.

Lachs, L., Pisoni, D. & Kirk, K. I. 2001. Use of audiovisual information in speech perception by prelingually deaf children with cochlear implants: A first report. Ear & Hearing, 22(3), 236-251.

Leybaert, J., Macchi, L., Huyse, A., Champoux, F., Bayard, C. Colin, C. & Berthomier, F. 2014. Atypical audio-visual speech perception and McGurk effects in children with specific language impairment. Frontiers in Psychology, 5, 422.

Meronen. A., Tiippana, K., Westerholm, J. & Ahonen, T. 2013. Audiovisual speech perception in children with developmental language disorders in degraded listening conditions. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 56, 211-221.

Pons, F., & Lewkowicz, D.J. 2014. Infant perception of audio-visual speech synchrony in familiar and unfamiliar fluent speech, Acta Psychologica. http://dx.doi.org/10.1016/j.actpsy.2013.12.013.

Reisberg, D., McLean, J. & Goldfield, A. 1987. Easy to hear but hard to understand: A lip-reading advantage with intact auditory stimuli. Teoksessa B. Dodd & R. Campbell (Toim.) Hearing by eye: The psychology of lip-reading. Hillsdale, NJ: Erlbaum, 97-113.

Rosenblum, L. D., Miller, R. M. & Sanchez, K. 2007. Lip-read me now, hear me better later: crossmodal transfer of talker familiarity effects. Psychological Science 18(5), 392-396.

Siiskonen, T., Poikkeus, A-M., Aro, T. & Ketonen R. 2014. Lukemis- ja kirjoittamisvalmiudet. Teoksessa Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Toim. Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R. 311-332.